kuinka susta ja musta tuli me

harvemmin unohdun ketään kattomaan pidemmäks aikaa. sun kohalla mä vilkasin ja joku ihme fiilis sai mut kattomaan uudelleen ja unohtumaan siihen. se oli röökinmittanen näkeminen, mä vilkuilin sua mun takkusen tukan takaa ja ihmettelin, miten en ollut sua ikinä aiemmin nähnyt.
 mä sain viestin keskellä yötä, mä keräsin nopeesti kamat ja hyppäsin ratin taakse. ajoin auringonlaskun maalatessa taivaan vaaleanpunaseksi keskustaan kaverin luokse ja mun päässä oli miljoonia ajatuksia. mä tulin ovesta sisään ja väsymyksen takia mä olin jo ihan liian energinen ja ylipirteä. sä makasit sängyllä ollen puoliunessa ja mä olin täydessä vauhdissa. me alettiin jutella ja mä olin sulle helvetin vittumainen, ihan vaan testatakseni kestäksä sitä, että sulle vittuilee. sä kestit sen.
 sä sanoit väsymyksen olevan jo liian suuri ja päätit tallustella sun sotkuseen poikamiesboksiin, ja sä lähdit. mä jäin kelailemaan, et jaa, lähtekööt sitten. hetken päästä mä löysin itteni rappukäytävästä pyytämässä sua takasin. mä otin sua kädestä kiinni ja sä päätit vielä jäädä. mä olin yhtä hymyä, mä olin onnellinen.
 me maattiin viileällä lattialla vierekkäin ja juteltiin monta tuntia syvällisiä, mä halusin kuulla susta lisää ja oppia tuntemaan sut. sä olit tuonut mun tunnemaailmasta esille sellasia tunteita, joita en tiennyt pystyväni tuntea. mä en tiennyt että munlaisen räkänokan maailmasta tulisi vaaleenpunanen yhen leveän hymyn takia, mut siitä tuli. me katottiin parvekkeelta pientä maailmaa ja mietittiin sen kauneutta, miettien ihmisten pahuutta. sä kerroit ittestäsi juttuja,  joita mä rakastin kuunnella. me poltettiin monta röökiä putkeen ja juteltiin. tuli hiljasta, mut se ei ollut ahdistavaa hiljasuutta. se oli hiljasuutta, jossa mun oli hyvä olla.
 oltiin lähössä käymään röökiostoksilla. sä pyysit mun numeroa, sä sanoit, että sä todellakin tarvit sen, sun on pakko saada nähä mut vielä. mä hymyilin ja luettelin numerot. sä otit mua kädestä kiinni kun käveltiin, sä puhuit mulle kauniita asioita. sä olit mulle rehellinen, mulla oli hyvä fiilis. parempi kuin pitkään aikaan. kävelymatkan aikana ehdittiin jauhaa läpi maailmansodat ja terrorismi, salaliittoteoriat ja maailmanloput, kaikki. sulla oli omat vahvat mielipiteet ja sä intit kivenkovaa olevas oikeassa kaikessa.
 sä halasit mua, painoit huulet mun huulille ja hymyilit.
 mä parkkeerasin auton ja istuin grillin penkille venaamaan sua. mä sytytin röökin ja mun mahanpohjalla lenteli miljoonia perhosia. sä olit näpytellyt mulle viestejä koko sen ajan, kun mä olin duunissa. mä vilkuilin joka suuntaan ja odotin sua innolla. pian sä tallustitkin ja nauraen kerroit, että pitää sitten kiivetä ikkunasta sisään koska ovi hajos. mä naurahdin ja korkeenpaikan kammosena mua pelotti ajatus ruveta kiipeilemään. sä nostit mut ylös ja istahdettiin sohvalle. jatkettiin jutustelua ja siinä vierähti kokopäivä. päivät kului ja pian mä olin jo aivan korvia myöten ihastunut suhun ja kaikkeen sussa. sä hipsutit mun selkää kun oltiin menossa nukkumaan, sä pussailit mun niskaa ja kiedoit kädet tiukasti mun ympärille. mä olin varmasti maailman onnellisin tyttö, ja oon varmasti edelleen.
 vieläkin, sä saat ne perhoset lentämään. mä saan nukahtaa sun viereen jokainen ilta, herätä sun vierestä jokanen aamu. mä saan olla sun, ja se on parasta mitä mulle on tapahtunut. sä olet parasta mitä mulle on tapahtunut. mä rakastan sua, to the moon and back.