jes, vihdoinkin koeviikko. totaalisesti seonneen unirytminjälkeen se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.  

ASIOITA JOISTA MÄ TYKKÄÄN

rennot neuleet, rentsit haaremipökät ja converset.

herätä auringon paisteeseen

siisti koti, miljoonilla tyynyillä varustettu sänky

neean piirtämä ankkuri & tukan kasvaminen

parhaan ystävän kanssa riehuminen mageissa maisemissa.

♥

 

 



SUMMER 2013

  hengailin paljon kavereiden kans, oikeestaan kokoajan.

 fiilistelin auringonlaskua, ja ekoja lämpimiä iltoja, kun ei enää tarvinnut raahata takkia mukana

 kävin iltasin ottamassa laivan vastaan, ihailin samalla maailmaa

 oltiin kavereiden kanssa teineilemässä hoviskalla.

 viimesinä koulupäivinä istuttiin junassa ja kierrettiin helsinkiä

 otin miljoonia kuvia koirista

 tein asioita, joista tulin onnelliseks. asioita, jotka sai mut hymyilemään

 kävin siskon kanssa uumajassa, nauroin enemmän kuin ikinä

 käytin paljon tota paitaa, sopivan lämmin viileämpiin iltoihin ja öihin, jotka mä vietin ulkona kavereiden kanssa.

 kävin hannan kanssa kahvilla, ihan liian harvoin.

 sekoilin malinin kanssa ihan urakalla

 kiertelin ympäri vaasaa kuvailemassa graffiteja

 ihan kesän viime hetkinä mä muutin virallisesti pois kotoa

 eka kakskerroksinen asunto, missä meikä asustelee!

ja ehdottomasti kesän paras asia... ♥

 

 

 

mä olen luullut, etten oo tehnyt kesällä oikeastaan mitään. siltä se silloinkin tuntu, päivät töissä ja yöt kavereiden kanssa. join enemmän ES kuin ikinä. musta tuntui, että aikaa ei ollut millekkään muulle kuin töille, ja vapaapäivät meni oikeastaan joko humalassa tai nukkuessa. koko kesä meni tosi nopeasti ja tapahtui niin paljon, mitä en osannut odottaa. mä tutustuin niin moneen uuteen ihmiseen, mä olin kai niin elossa, kun ihminen vaan voi olla. mä en tiedä, mutta mä en osannut muutakuin hymyillä. mä en halunnut tuhlata aikaa nukkumiseen, mä tahdoin nauttia joka hetkestä. mä sekotin unirytmini jo loman ekoina päivinä. mä en käyttänyt kertaakaan shortseja, en käynyt mökeillä enkä hommannut hillitöntä rusketusta. oikeestaan, taisin olla melkein kalpeempi kuin nyt. mä en tehnyt mitään mitä mä olin suunnitellut tekeväni. mä elin hetkessä ja hoin YOLO:a joka asiaan. se kannatti, mä tein valintoja joita en olis tehnyt, jos olisin ruvennut nahistelemaan. 

UNDER COVER, HIDE AWAY

 I find shelter in this way
Under cover, hide away
Can you hear when I say
I have never felt this way

mä en vieläkään ole okei. mä en vieläkään jaksa okein nauraa tai hymyillä. mä en vieläkään jaksa höpötellä, mutta pikku hiljaa. mä oon ettiny itteäni ja koittanut muistaa, miten se hymy tuleekaan huulille. kyllä se sieltä vielä tulee, mä olen täysin varma siitä.
 mä oon tehnyt juttuja oman jaksamisen mukaan, jättänyt turhat kurssit pois koulussa ja käynyt niillä, jotka oikeasti kiinnostaa. mä oon panostanut taas ehkä liian vähän, mutta koeviikolla sitten on aika napata kirja nenän eteen. mä oon tavallaan kai ilonen siitä, että mulla oli tänään enää yksi oikeudenkäynti-juttu koulusta tällä viikolla, pääsinkin jo viikonlopun viettoon, johon poikkeuksellisesti kuuluu vaan sunnuntai-työt. mä oon siitä äärimmäisen onnessani, että edes jonain perjantai-iltana mä voin tehdä muutakin kuin nukkua. mä tiedän, että mun pitäis taas tarttua elämään ja heittäytyä hetkeen, mut mä tahdon ihan pienen hetken vielä elää sielä, milloin mä pompin kattoon asti. mä tahdon vielä hetken muistaa, ennenkun on aika lähteä jatkamaan.

 mä olen räpsinyt mun olemattomasta elämästä joitakin kuvia, ja päätin nekin nyt tänne läntätä, ihan vaan omaksi ilokseni. sen takia, ettei tää täyttyisi pelkästä tekstistä ja mun hajonneesta maailmasta.

viimesiin päiviin mä en ole jaksanut tehdä mitään. mä olen maannut sängyssä ja istunut sohvalla, mä en ole osannut edes puhua. mä olen itkenyt itseni uneen useammin kuin kerran ja tuntenut sellasta ahdistusta ja surua, mitä mä en ole ikinä ennen tuntenut. mä olen voinut henkisesti erittäin huonosti, mutta luojan kiitos nyt alkaa vähän jo helpottaa.
 mä mietin syitä ja seurauksia. mä oon yrittänyt purkaa pahaa oloa puhumalla ja puhumattomuudella. mä oon hukuttautunut synkkiin biiseihin ja istunut suihkun alla itkien, tunteja. muhun on sattunut ja mun maailma on murentunut. mä yritän rakentaa sitä pystyyn uudelleen, mutta mä tiedän, etten mä ole ihan vielä valmis siihen. mä haluan vielä hetken olla tässä, olla nyt.
 mä olen pelännyt ihan älyttömästi, mä olen pelännyt niin kauan, että se alkaa näkyä ja tuntua jo fyysisesti. mä olen vihannut ja mä olen myös rakastanut. mä olin hetken maailman onnellisin 19-vuotias, mä olin hetken maailman tärkein ihminen. mä olin hetken aikaa niin onnellinen, että normaalikäytös ei olis tullut kuulookaan. mut silti mut valtas pelko, epätoivo ja täydellinen suru. peloista tuli totisinta totta, ja mun huolenaiheet muuttui todeksi. mä murruin, mä en ollut niin vahva, kun mä uskoin olevani. mun vuosien työ ei ollut tuottanutkaan toivottua tulosta.
 mä olen pettynyt itseeni, mä olen edelleen surunmurtama. koti on ainoa paikka, missä mun on nyt hyvä olla, ja tänne mä linnoittaudun. turvallisten seinien sisään, missä kukaan ei pysty tehdä pahaa. tänne, missä tuoksuu vaniliakynttilät ja kahvi. tänne, missä mä olen kääriytyneenä mustaan peittoon. tänne, missä mun meikit leviää poskille.

 mä keräilen palasiani sieltä, minne ne on tippuneet. mä puren huuleni verille pidätellessäni kyyneleitä. mä katson menneisyyteen. mä ikävöin sitä, joka ei koskaan ollut.
 luojan kiitos, mulla on maailman paras poikaystävä, jonka kainaloon on hyvä käpertyä.